Halo

Puolivuotispäivää!

2008-01-27T07:59:00.000-08:00

Halo vilkuttaa puolivuotistervehdykset eri toten kaikille sisaruksille! Pienenpieni bouvier onkin huomaamatta muuttunut jo aika isoksi bouvieriksi. Ulkoinen olemus alkaa olla jo melko aikuismainen ja äänikin vallan möreä. Vieraat ihmiset eivät tuota epeliä enää pennuksi tahdo uskoakaan, vaikka mieleltään poika onkin vielä ihan lapsonen. Puolivuotispäivän kunniaksi emäntä ajatteli koostaa tähän jonkinmoista yhteenvetoa Halosta ja nuoren herran osaamisista ja harrasteista:

4 kk:n kokemuksella todettuna Halo on hyvin pitkälti sitä mitä bouvierin kuvittelinkin olevan. Uusiin asioihin ja tilanteisiin suhtautuminen on rohkeaa ja niin kauan kun isäntäväkikään ei ala hötkyillä, niin pieni bouvier voi ottaa rennosti. Halo on helppo ottaa mukaan (paitsi ehkä kokonsa puolesta..) lähes mihin vain. Vahtivietti on melko voimakas ja omaa pihaa vahditaan tunnollisesti. Pimeällä oletettujen tunkeilijoiden haukkuminen meinaa olla hieman turhan innokasta, joten treenaamme vähän rauhallisempaa vahtimistyyliä. Äipän kanssa tekeminen on tosi kivaa, kunhan vaan hyvin tehdyistä hommista seuraa Halon mielestä sopiva palkka. Oman tahdon ja miellyttämishalun suhde on varmasti bouvierille ominainen. Monissa tilanteissa Halo harkitsee todella pitkäänkin miten toimia, mikä antaa hihnan toiselle päälle mukavasti aikaa vaikuttaa tilanteeseen. Pehmeäksi Haloa ei voi kuvailla hyvällä tahdollakaan, missä on toki sekä hyvät että huonot puolensa. Hoitotoimenpiteet sujuvat jo mainiosti ja pentu-aikoijen vastaanhangoittelu on muuttunut tylsistyneiksi mulkaisuiksi, kun äippä aina vaan jaksaa puunata ihan hyvää turkkia.

Tähän saakka olemme harrastaneet vain kotitottistelua, mutta näyttääpä Halo kumminkin jotain oppineen. Istua ja maata osataan jo hetken aikaa, vaikka äippä katoaisi nurkan taakse piiloonkiin. Sivulletulo taitaa olla Halon bravuuri (niin paljon sitä oikeaa asentoa on kyllä hiottukin), mutta kovin pitkiin seuraamisiin sen sijaan kärsivällisyys ei vielä riitä. Kyljelleen kellahdus sujuu myös, samoin kuin vasten hyppääminen hali-käskyllä. Nouto sujuu isännän kanssa hienosti, mutta äipän kanssa siinä on jokin ongelmakohta. Halon mielestä kivoin juttu taitaa kumminkin olla tuo vilkutus, jota tarjotaan ajoittain ihan oma-aloitteisestikin.

Viikko sitten aloittelimme Halon kanssa harrastelun pelastuskoirapuolella. Pääsimme OSE:n aloittelijaryhmään, ja Halo ihastui hommaan kyllä heti ensi metreillä. Mikäs sen mukavampaa kun tosi monta tyyppiä kädet täynnä makkaraa ihan vain pientä bouvieria varten! Yksi Halolle tärkeimmistä opeteltavista asioista taitaa kyllä olla kärsivällisyys, joka tuolta epeliltä tuntuu välillä jääneen matkan varrelle. Jospa tästä kumminkin vielä vaikka pelastuskoiran ura urkenisi, jahka harjaannus ja ikä karttuvat.

Ainiin, Halon äippä on melko kiireinen kun se meni nyt autokouluun, että voisi alkaa ei-enää-ihan-niin-pienelle bouvierille kuskiksi kaikkiin kivoihin isojen koirien harrasteisiin.

Joululomaa ja nestetankkausta

2008-01-01T05:32:00.000-08:00

Siinäpä kuvakollaasia Halo-pojan joululomasta. Lomaviikko vietettiin Halon "mummolassa" ja matkan varrella riittikin pienelle koiralle paljon uutta ja jännää kohdattavaa. Junamatkat ees taas Halo otti rennosti, vaikka eläinvaunussa olikin tietysti jouluruuhka. Viikon aikana autoiltiin paljon ja Halosta onkin jo tullut innokas automatkaaja. Lisäksi sosiaalistuimme viime hetken jouluostoksilla, kävimme lentokentällä ihmettelemässä lentokoneita, ja tietysti myös kyläilimme. Halo siistittiin myös joulukuntoon kunnon pesulla föönauksineen ja trimmiäkin ehdittiin parannella. Trimmauksen Halo ottaa jo tottuneesti ja pesukin sujui isommitta hepuleitta, mutta hiustenkuivaajalle sen sijaan piti vähän haukkua. Vihdoin koitti jouluaatto ja pienen bouvierin kauan odottamat rapisevat paketit. Halo ei jäänyt ilman lahjoja edes siitä huolimatta, että lenkillä ennen lahjojen jakoa vähän piti rähistä ohi kulkeneelle joulupukille. Mitäs mennä kilisi siinä kulkusineen ja epäilyttävine partoineen. Joululahjapaketista löytyi namien ja frisbeen lisäksi Dog Spinny-aktivointilelu, josta tulikin heti suosikki. Halon mielestä paras joululahja oli kuitenkin varmaan se, kun joka päivä pääsi monta kertaa suolle ja metsään juoksemaan melkein heti ulko-ovelta.

Lomilta paluun jälkeen Halo sairastui äkäiseen oksennus-ripulitautiin, joka vei pikkumiehen melko huonoon kuntoon. Jouduimme lauantaina käymään päivystävällä eläinlääkärillä, jossa Halo saikin piikkinä antibioottia ja oksennuksenestolääkettä sekä nesteystä. Lisänä tuli myös antibioottikuuri. Ruoka ja juoma alkoivat maistua vasta myöhään illalla ja vasta maanantaina poika ja maha alkoivat olla normaalikunnossa. Edelleen kyllä pientä väsyttää tavallista enemmän, mikä tuskin on ihme moisen taudin jälkeen.

Uuden vuoden paukkeet menivät onneksi kivuttomasti ja kävimme pissatukset pihalla normaalisti paukkeesta huolimatta. Kovimpia paukahduksia piti vähän haukahdella, mutta muuten räiske ei Haloa hetkauttanut. Sisällä paukkuihin ei reagoitu ennen puolenyön jytinää, jolloin Halo heräsi, vilkaisi äippää ja totesi että eipä tässä hätiä ja palasi nukkumaan.

Halo ja isäntäväki toivottavat Mainiota Uutta Vuotta 2008 kaikille tutuille ja tuntemattomillekin bloginsa lueskelijoille!

Sosialisointia

2007-12-16T11:41:00.000-08:00

Vaikka blogissa onkin elelty hiljaiseloa joulukiireiden takia, on Halo-poika touhunnut vaikka ja mitä. Viikko sitten Halon luona kävi kyläilemässä Lola-sisko, ja kuten kuvista näkyy oli meno melko hurjaa! Hämärtyvässä iltapäivässä kahden tumman koiran kuvaaminen oli melko haastavaa, joten erotettavissa on lähinnä isoja suita ja Halon kaulassa roikkuva heijastin. Tasaisesti olivat sisarukset kasvaneet tähän saakka, Halo oli himpun verran siskoaan isompi. Huomasi kyllä Halosta, että tähän astisista leikkikavereista sisko oli kyllä pojan mielestä kaikkein kivoin, niin mukava oli juosta Lolan perässä! Lola puolestaan teki aina yllätyshyökkäyksen, kun Halo unohtui nuuskuttelemaan. Paljon samanlaisia vinkeitä kuulosti sisaruksilla myös olevan! Toivottavasti pääsemme tässä ennen pitkää myös muita sisaruksia näkemään.

Eläinlääkäriaseman pentukerho on nyt myös käyty ja sen seurauksena eläinlääkäristä taisi tulla Halon suosikkipaikka. Viimeisellä kerralla mentiin niin lujaa bussipysäkiltä eläinlääkärille, että äippä hädin tuskin pysyi perässä. Pentukerhossa tila oli jaettu isojen ja pienten puoleen, ja tunnin verran pennut saivat melskata keskenänsä samalla kun eläinlääkäri opasti omistajia. Oli kyllä jännä nähdä miten Halo toimi isommassa laumassa erilaisten koirien kanssa. Halo oli kyllä porukan rauhallisimmasta päästä ja tyytyi painimaan muutaman valitun kaverin kanssa. Ehdoton suosikkikaveri oli sakutyttö, jonka kanssa olivat selkeästi hengenheimolaisia. Äänekkäämmät kaverit sen sijaan vähän jänskättivät ainakin aluksi. Yllättävän nätisti Halo osasi myös olla muutaman aremman kaverin kanssa.

Trimmausharjoituksia olemme jatkaneet ja vihdoin saatiin hankittua trimmauskonekin. Vaikka Halo ei ollutkaan nähnyt trimmauskonetta aikoihin, ei poika ollut siitä juuri millänsäkään. Melko hyvin saatiin silti pää ja korvat ajeltua, vaikka trimmaajan taidoissa kyllä vielä hiomista riittää. Korvia olemme myös teippailleet, mutta silti meinaavat taittua yhdelle ylimääräiselle vekille. Täytynee jatkaa siis oikomishoitoa joululomalla.

BOOYH

2007-11-26T11:21:00.000-08:00

15 viikkoa täynnä ja joku on vaihtanut meidän söpön pentupalleron pitkäkoipiseen honkkelikoiraan. Kokoa on siis tullut jälleen huimasti lisää ja etutassut yltää jo keittiön työtasoille, kuten olemme saaneet huomata. Kuvassa Halon kainalossa on ehdoton suosikkilelu, pehmovinku. Halon lempparimetkuihin kuuluu edelleen hypätä salaa sohvalle kun silmä välttää (kuten kuvasta voi päätellä niin poika maastoutuu sohvaan mainiosti) ja viikonloppuna Halo huomasi pääsevänsä jo myös sängylle. Sitä temppua ei kyllä onneksi ole uusittu enää. Yksinollessaan Halo ei ole edelleenkään tuhonnut vielä mitään, mitä pidän kyllä pojan aktiivisuuden huomioon ottaen melkoisena ihmeenä. Nyt kun tuli sanottua niin katsotaanpa mitä huomenna tapahtuu...

Sisäsiisteys on jo hyvällä mallilla, yöpissoja ei ole tullut kohta viikkoon enää, mutta työpäivän aikana kyllä vielä ehtii tulla hätä. Vahtivietti on noussut myös jo selkeästi esiin, mutta ainakin toistaiseksi se rajoittuu ainoastaan omalle pihalle. Pimeän aikaan pihalla kaikki mahdolliset "tunkeilijat" pitää koittaa haukkua, mutta esimerkiksi ovikelloon sen sijaan ei reagoida vielä oikeastaan ollenkaan. Sisällä vahtimistehtäviä hoitaa siis edelleen Maxwell-katti, joka murisee aina ovikellon soidessa.

Halo on myös kehittänyt hassuja tapoja. Parasta huvia ulkoillessa on nykyään varjojen metsästys. Siihen passaa niin isäntäväen kuin myös omakin varjo. Lemppariherkkua on nykyään mandariini, ja aina kun joku kuorii mandariinia niin pieni koira on salamana paikalla katsomassa, josko sieltä yksi pala liikenisi. Ajan käydessä pitkäksi Halo viihdyttää itseään (ja meitä) pistämällä nenän kiinni seinään ja puhisemalla ja tuhisemalla minkä keuhkosta lähtee. Siitä selkeästi vaan kuuluu niin kiva ääni. Kotona Halo on onneksi melko hiljaista poikaa, mutta tavaramerkiksi on jo kehittynyt aina etenkin heräämiseen jälkeen kuuluva miehekäs BOOYH-mylväisy. Ääni on ihan käsittämättömän huvittava ja parhaimmillaan se toistetaan haukotusten lomassa useaan otteeseen.

Vihdoinkin lunta!

2007-11-11T07:00:00.000-08:00

Viime yönä vihdoinkin saatiin kunnon lumipeite tänne "pohjoiseenkin". Pakkasia on aina välillä ollut, mutta sitten on taas iskenyt kauhea kurakeli sateineen. Lumi on Halosta tosi kivaa, kun siihen voi sukeltaa ja sitä voi syödä aina janon yllättäessä! Kävimmekin tänään rämpimässä jo kunnon umpihankilenkin, joka väsytti kyllä pienen koiran hyvin tehokkaasti. Todella reippaasti Halo kyllä eteni vaikeassakin maastossa, kunhan vain märkien ojien yli pääsi turvallisesti sylissä.

Perjantaina kävimme ensimmäisellä rokotuksella. Samalla tuli matkustettua myös ensimmäistä kertaa bussilla ja taaperrettua Oulun keskustan läpi. Bussissa Halo matkustaa vielä ilmaiseksi niin kauan kuin syliin mahtuu (minun kanssa ei siis kyllä kovin kauaa..) ja bussin hälinä yllättäen saikin pikkumiehen kyllä paremmin hiljaiseksi ja rauhalliseksi kuin henkilöautolla matkustettaessa. Keskustassa oli paljon valoja ja liikennettä ja tietyömaita siltoineen, mutta kaiken Halo selvitti kylmäpäisesti. Ainoastaan vieressä pauhanneet tuomiokirkon kellot saivat Halon säpsähtämään, mutta muutaman kumauksen jälkeen nekin oli vaarattomiksi todettu.

Eläinlääkäritäti oli tosi kiva kun siltä sai namiakin. Hampaiden katsomisesta Halo meinasi ensin olla kyllä vähän eri mieltä, mutta rokotuspiikkiä pieni koira ei sen sijaan edes huomannut. Halon korvia täytyy seurailla, kun ne meinaavat vähän punoittaa, mutta mitään tulehdukseen viittaavaa ei ainakaan vielä onneksi havaittu. Eläinlääkäri löysi pojalta vain yhden laskeutuneen kiveksen, joten myös tätä tilannetta täytyy seurata. Samalla käynnillä saimme kutsun eläinlääkäriaseman pentukerhoon, johon pääsemme ottamaan osaa kahden viikon päästä. Innolla odotamme uusien pentukavereiden tapaamista ja eläinlääkärin opastusta eri hoitotoimenpiteisiin!

Pienten tottelevaisuustreenien lisäksi kotona ollaan opeteltu jo myös muutamia temppuja, joiden oikeaoppisesta opettamisesta Äipänkään ei tarvitse niin paljoa stressata. Halo osaa melko hyvin jo vilkuttaa ja käskystä haukkuminen on tosi kivaa! Hiljaa-käsky puolestaan ei tietenkään muistu vielä mieleen yhtä hyvin. Viimeisimpänä olemme alkaneet opetella Äippää vasten hyppäämistä hali-käskyllä.

Korvat höröllä

2007-10-25T06:39:00.000-07:00

"Minulla on näin suuri suu ja monta terävää hammasta". Jos Halosta saa kuvan, jossa on näkyvissä edes toinen silmä niin voi olla varma, että kuvassa on myös suuri suu apposen auki. Viime viikolla Halo kasvatti korvia ja tällä viikolla vuorossa näkyy olevan jalat. Tuntuu että korkeutta on tullut yhtäkkiä huimasti lisää. Halon korvista on tosiaan tullut hyvin liikkuvaiset, ja etenkin kun ollaan ulkona ja kaikkea jännää tapahtuu ympärillä, niin kyllä sitä nyt vähemmästäkin meinaa korvat nousta pystyyn. Erityisesti oikealla korvalla on selkeästi ihan oma tahto. Täytyy siis seurailla tilannetta, että emme yhtäkkiä huomaa omistavamme flanderinpystykorvaa..

Viimeisen viikon aikana on myös Halon vahtivietti alkanut nostaa päätään. Erityisesti pimeän aikaan pitää omalla pihalla välillä puhista ja murrata kauempaa kuuluville äänille ja oletetuille tunkeilijoille. Pimeästä ilmestyvät ihmiset eivät enää pelota ja jos vaikka edes ihan vieras tyyppi osoittaa mitään mielenkiintoa pientä koiraa kohtaan, niin syliin ollaan menossa pää viidentenä jalkana. Halo tykkää edelleen hirvittävän paljon ihan kaikista ja tänään pihalla koiraa nuuskimaan uskaltautunut kissanpentukin olisi Halon mielestä ihan hyvin voinut lähteä meidän mukaan.

Rohkeus ja reippaus ovat edelleen lisääntyneet ja yllättävätkään tapahtumat eivät pientä haukkua juuri hetkauta. Tänään ulkoillessa kaatui vähän matkan päässä metallinkeräysastia kolisten kumoon, kun vastaantullut koira riehaantui. Halo ei ollut tästä moksiskaan, kuten ei myöskään avoimesta ovesta räyhäten tutustumaan tulleesta saksanpaimenkoirauroksesta. Erityisesti jälkimmäistä tapausta äippä säikähti huomattavasti Haloa enemmän.

Halo on ollut ahkera poika ja näyttää nyt hoksanneen lähes tulkoon oikeaoppisen perusasennon äipän vasemmalla sivulla. Hiomista asennossa kyllä vielä vähän löytyy, mutta eiköhän se siitä kun ohjaaja harjaantuu vielä hieman. Halolla motivaatiota ja intoa yhdessä tekemiseen ei näytä puuttuvan, mutta itseäni hieman huolestuttaa etten vain tule tappaneeksi hyvää motivaatiota liioilla toistoilla. Koitamme siis edelleen pitää koulutushetket hyvin lyhyinä ja ennen kaikkea ihan superkivoina.

2007-10-21T06:28:00.000-07:00

Tänään tuli täyteen taas yksi viikko, eli nyt ollaan jo 10 vk vanhoja. Vaaka näytti tänään Halon painoksi 9 kiloa. Kuluneen viikon Halo onkin jo joutunut olemaan päivisin yksin, kun emännän pentuloma päättyi. Halo majailee päivät makuuhuoneessa ja kissat muualla asunnossa. Ilmeisesti pikkuinen nukkuu suuren osan yksinoloajastaan, sillä sanomalehtien silppuamista suurempia tuhotöitä ei ole onneksi vielä esiintynyt! Yksinjäädessään Halo saattaa vinkua hetken, mutta siihen mennessä kun itse ehtii ulko-ovelle saakka, on aina ollut jo hiljaista. Yksinolo ei siis näytä tuottavan tällä hetkellä ongelmia, mutta muutama pissa tietysti vielä lyhyenkin työpäivän aikana tulee.

Sisäsiisteydessä on edistytty siten, että muutamia vahinkoja sattuu kun ihmisosapuolet eivät ehdi saada koiralasta tarpeeksi nopeasti ulos. Olemme vielä käyneet ulkona hyvin ahkerasti, mikä tietysti vähentää sisälle tulevien vahinkojen määrää.

Lauantaina Halo vietti ensimmäistä kertaa päivän ja illan hoitajien seurassa, kun omistajat olivat juhlistamassa ystävien häitä. Haloa tuli viihdyttämään peräti 2 hoitajaa. Poika ei ollut ihmisten vaihtumisesta moksiskaan ja oli ottanut tilanteesta kaiken ilon irti. Kotona meitä odotti siis hyvin väsytetty pieni koira. Halo oli kuulemma myös kiltisti osannut istua ja mennä maahan, vaikka sitä ei oikeastaan vieraiden kanssa olla ollenkaan edes harjoiteltu.

Kahden kerroksen väkeä

2007-10-14T00:36:00.000-07:00

Tänään meillä täytetään 9 viikkoa ja viime päivinä Halo on reipastunut selkeästi. Ulkona uskalletaan jo touhottaa minne tahansa, kunhan äippä vaan pysyy näkyvissä. Halo on hurjan kiinnostunut kaikesta ja vaikka lastenvaunut tau vinkuvat kottikärryt aiheuttavatkin säikähdyksen, niin silti pitäisi päästä heti perään tutkimaan, että mikäs se tuommoinen juttu on.

Kuten kuvasta näkyy, Halo on löytänyt ihan itse mainion nukkumapaikan. Herralla on selkeä mielipide, että pään pitää nukkuessa olla tuettuna! Muita hyviä paikkoja tähän asentoon ovat eteisen pari porrasaskelmaa ja vesikupin reuna. Vesikupin kanssa meinaa vaan välillä käydä niin, että pää molskahtaa kuppiin kesken unien.

Kissojen kanssa laumajärjestys alkaa olla selvä. Varotoimista huolimatta kuvassakin kyräilevä Maxwell on muutaman kerran päässyt räppäisemään tulokasta nenille ja niinpä Halo onkin jo oppinut olemaan varovasti kissojen kanssa. Jos kissa tulee vastaan esimerkiksi oviaukossa niin Halo peruuttaa, istuutuu ja käy sitten makaamaan ja pysyy nätisti paikallaan, että kissa pääsee ohi. Häntä kyllä heiluu ja hirveästi pientä kiinnostaisi.

Olemme jatkaneet pieniä koulutushetkiä useampana kertana päivässä. Istuminen sujuu jo todella mallikkaasti, maahanmeno ja luoksetulo puolestaan vaativat vielä vähän käsiavusteita. Perusasentoa sivulla ja seuraamista olemme myös aloitelleet. Halo tuntuu tietävän, että vasemmalle sivulle kuuluu tulla istumaan, mutta ei sillä niin väliä osoittaako naama menosuuntaan vai ei..

8 viikkoa täynnä!

2007-10-07T22:23:00.000-07:00

Eilen tuli täyteen 8 viikkoa ja ilme on siis syystäkin iloinen! Koirien mieltymys kenkiin on kyllä jotain ihmeellistä. Täällä on jo huomattu, että kenkiä ei sitten niin mikään lelu voita. Onneksi näillä keleillä meillä käytetään lähes yksinomaan kumppareita ja muut kengät ovat visusti piilossa.

Jatkoimme eilen muutaman päivän tauon jälkeen jälkiharjoituksia ja tällä kertaa teinkin makkararuudun sijasta suoran makkarajäljen. Ero koiran menossa oli kyllä hurja. Ruudun kanssa Halo nimittäin riehaantui kun makkaraa tuntui löytyvän monesta suunnasta ja lähti sitten aina lopulta haahuilemaan ihan muuallekin makkaran toivossa. Nyt suoralla sen sijaan meno oli määrätietoista ja kaikki makkarat löytyivät. Välillä piti tarkistaa jälkeä vähän matkaa taaksepäin ja sitten jatkaa taas eteenpäin, mutta missään vaiheessa Halo ei harhautunut jäljeltä. Jatkamme siis harjoituksia suoralla jäljellä. Makkaraa saa kyllä olla matkan varrella vielä ihan tuiki tiheään.

Viime päivinä ollaan tutustuttu jo paljon uusiin ihmisiin ja tavattu myös mukavia uusia koirakavereita. Vaikka Halo onkin kaikkia yli puolet pienenpi, ei pikku miestä näytä juuri hirvittävän! Kaiken kaikkiaan Halo on tosi reipas uusissa tilanteissa, mutta pimeän pelko meinaa aina iltasella vaivata. Silloin voi rauhassa temmeltää omalla pihalla, mutta pihan ulkopuolella alkaa selkeästi pelottaa. Koska pimeys ei kovin äkkiä tästä hellitä niin jatkamme totuttelua askel askeleelta!

Trimmauspöytä ja polkupyöriä

2007-10-04T22:10:00.000-07:00

Tuunasimme eilen vanhempieni ystävällisellä avustuksella kirpparilta löydetystä tietokonepöydästä (25€) maan mainion trimmauspöydän. Trimmausvälineet saa kätevästi käden ulottuville ulosvedettävälle näppistasolle ja kumimatollekin löytyy säilytykseen oma hylly. Hienouksiin kuuluu myös pöydän korkeuden säätö. "Normaalitilassa" pöytä toimii kissojen loikomispaikkana pehmoisine tyynyineen ja kohdevaloineen, kuten Kelvin kuvassa demonstroi.

Eilen totuteltiin ohikiitäviin polkupyöriin tuossa meidän talon ohi menevän pyörätien varrella. Siinä on niin kova liikenne, että ei olla Halon kanssa vielä aiemmin lähdetty siihen suuntaan toikkaroimaan. Aika pian poika kyllä hoksasi, ettei pöyriä tarvitse hätkähdellä, etenkin kun paikalle osui pyörineen vielä se mukava naapurin setä, jolta saa namia!

Syömään, ulos, sisälle, leikkimään, nukkumaan, syömään...

2007-10-03T01:47:00.001-07:00

Näin nätisti meillä osataan jo istua.

Nyt alkaa olla jo melko tasainen rytmi pienen pojan elämässä. Leikin ohessa pidetään pieniä koulutushetkiä ja se vasta kivaa on kun saa namia! Kutsuttaessa Halo osaa jo tulla nätisti luokse ja istahtaa eteen...paitsi silloin kun on liikaa vauhtia ja pitää hypätä housun polveen roikkumaan. Eilen harjoiteltiin jo pientä makkararuudun alkua pihalla, ja eiköhän se keskittymiskykykin sieltä ennen pitkää löydy.

Ulkoa sisälle tullessa Halo osaa jo itse mennä pyyhkeen päälle kuivattavaksi. Se onkin ihan superhauskaa kun kuivataan vuorollaan jokainen tassu ja massu! Samalla pitää tietysti aina vähän yrittää syödä pyyhettä. Jos pyyhe jää lattialle niin se on myös mitä parhain paikka ottaa nokoset ja rankan ulkoilun jälkeen voi kuukahtaa heti kuivauksen jälkeen. Kätevää!

Yksinoloharjoitukset on myös aloitettu ja etenemme siis pienin askelin. Väsähtäneenä ei haittaa ollenkaan nukahtaa ilman seuraa. Yöllä Halo heräilee välillä leikkimään ja jyrsimään sängynjalkoja kunnes sitten taas uni tulee silmään. Aamulla mamma on vielä vähän liian hidas saamaan innokasta bouvierlasta ajoissa pihalle eli siinä kyllä hihnan toinen pää vaatii vielä harjoitusta!

Kotona ollaan!

2007-09-30T23:44:00.000-07:00

Tässäpä on pienoinen Bovenop Buffalo Bill, eli tuttavallisemmin Halo.

Kotiuduimme pennunhakureissulta myöhään lauantai-iltana ja sen jälkeen onkin häslinksiä riittänyt. Tutustuminen uuteen kotiin on kuitenkin sujunut hyvin, ja kissakavereidenkaan kanssa ei ole vielä ollut kärhämää. Haloa kovasti kiinnostaisi tutustua lähemmin, mutta vastaukseksi pieni bouvier saa lähinnä murinaa.

Ensimmäisenä yönä meinasi ikävä vaivata ja yritys päästä kainaloon peiton alle oli kova. Sunnuntaina emäntää ja isäntää sitten väsyttikin, mutta se ei pienen bouvierin menoa hidastanut. Ulkoilu on kivaa ja pissat ja kakatkin on osattu tehdä lähinnä mallikkaasti pihalle. Illan pimetessä ulkona meinaa kyllä alkaa jänskättämään, jos kuuluu outoja ääniä.

Aluksi ruoka maistui varsin hyvin, mutta sunnuntain ilta-aterialla ja nyt maanantain aamupalalla ei tahtonutkaan enää pelkkä turvotettu nappula upota. Jospa se ruokahalu siitä palailisi kun pienokainen hoksaa, että syötävä on tai muuten ei jaksa riehua.